Ahvenanmaa meidän tavallamme

Arvaatko, mikä yhdistää tasavallan presidentti Alexander Stubbin ja hänen puolisonsa rouva Suzanne Innes-Stubbin Ahvenanmaa meidän tavallamme -matkaan? Jatka matkakertomuksen lukemista, niin vastaus selviää.

Kun suunnittelemme matkoja, pyrimme siihen, että sisältö on aina monipuolinen ja jokaiselle osallistujalle on jotain kiinnostavaa nähtävää sekä koettavaa. Ahvenanmaa meidän tavallamme -matka oli hyvin suosittu jo viime kesänä, joten ei tullut yllätyksenä, että matkasta pidettiin tänäkin vuonna. Kiireetön matka sisälsi jälleen historiaa, upeita kohteita, hyvää ruokaa ja elämyksiä. Tälläkin matkalla vältimme ylisuurta ryhmäkokoa, jotta kulkeminen, toimiminen ja jokaisen huomioonottaminen on sujuvaa. 

Viime vuoden matkaan voit tutustua täällä. 

Erittäin ystävällinen ilmapiiri. Kaikkia huomioitiin tasapuolisesti. Hyvin ajoitettu, eikä ollut kuitenkaan kiireen tunnetta. Iso kiitos kivasta matkasta.

Kuten edellisvuonnakin, matkustimme Ahvenanmaalle rauhallisilla ja siisteillä Finnlinesin laivoilla, joiden ikkunoista, ja kansilla kävellen tai istuen, on nautinnollista ihailla ympärillä olevaa kaunista saaristoa. Matkustajille on luksusta, että saamme ajaa linja-autolla suoraan laivaan ja pääsemme matkan aikana nauttimaan runsaasta sekä herkullisesta saaristolaisbuffetista, mennen tullen. 

Kiitos matkasta ja järjestelyistä! Monipuolista, hyvin järjestettyä, helppoa matkustamista ilman omaa vaivannäköä.

Lähdimme matkaan Satakunnasta melko varhain, mutta silti liikennöitsijä Harri Lähdemäki jaksoi hauskuttaa meitä leppoisalla tyylillään koko matkan ajan ja hänen huolenpitonsa matkustajista hakee vertaistaan.  Hän muun muassa taikoi esille aamupalasämpylät ennen satamaan saapumista ja Ahvenanmaalla sekä kotimatkalla saimme nauttia välipaloista hedelmien muodossa. Puhumattakaan turvallisesta ja ammattitaitoisesta kuljetuksesta, välillä haastavissa ja ahtaissa kohteissa.

Nälkä ei ole vieraanamme näillä reissuilla. Turvallista kyytiä. Odotamme seuraavia reissuja.

Saavuttuamme Långnäsiin iltapäivällä, emme suinkaan suunnanneet heti hotellille, vaan jatkoimme matkaa kohti Eckeröä. Matkalta poimimme kyytiin yllätysosallistujan, kun jokin henkilö viittelöi meille bussipysäkillä. No sovittu juttuhan se oli, että oppaamme Jaana Ojala, kyytiin nousi. 

Jaana sai runsaat ablodit, kun viime vuonna matkalla olleita osallistujia tunnistivat hänet, eikä syyttä, sillä Jaana on todella innostava sekä monipuolinen opas. Olemme todella kiitollisia, että olemme juuri hänet saaneet oppaaksemme.

Sunnuntain kohteemme oli Ahvenanmaan metsästys- ja kalastusmuseo, joka osoittautui monelle matkan yhdeksi kiinnostavimmaksi kohteeksi. Museo esittelee saariston perinteistä elämänmenoa, luontoa, kulttuuria sekä metsästys- ja kalastushistoriaa 1800-luvulta aina nykypäivään asti. Esillä on yli 2000 esineen kokoelma, joten aikaa museon kiertämiseen kannattaa varata. Folke Wickströmin suunnittelema puinen museo muistuttaa venevajaryhmää, ollen kiinnostava ja erityinen kohde myös arkkitehtuurisesti.

Jaana-oppaamme kertoi meille museosta, esineistä ja historiasta sekä nykypäivästä liittyen Ahvenanmaan metsästykseen ja kalastukseen. Ja toki kertoi meille matkalla myös paljon muuta, esitellen mm. Eckerössä sijaitsevan Posti- ja tullitalon sekä Riistasafarin. Pysähdyimme myös ihailemaan ahvenanmaalaista juhannussalkoa, jonka historiaan pääsimme perehtymään myös maanantain aikana.

Koko matka oli hyvä. Hyvät ja iloiset ihmiset. Eläin, metsästys- ja kalastusmuseo oli erittäin hyvä kattaus Ahvenanmaan eläimistä. Hyvää oli myös suomen kielen taito.

Palautimme Jaanan pysäkille ja jatkoimme matkaa Park Alandia -hotellille, jossa yövyimme kaksi yötä. Siisti sekä rauhallinen hotelli tarjosi kivat puitteet jo väsyneille matkailijoille, ollen kuitenkin lähellä Maarianhaminan nähtävyyksiä ja palveluita, niitä kaipaaville. Hotellin maistuva ja runsas aamiainen sai paljon kiitosta eikä omatoimisella ajalla hotellilla nautitut tarjoilut olleet huonoja nekään. 

Kyllä oli taas kaikki järjestetty erinomaisesti! Kiitos Harri ja Kirsi!

Maanantai oli pääasiallinen retkipäivämme ja saimme mukaamme jälleen Jaana-oppaan, joka jaksoi jutella meille lähes taukoamatta, aamusta iltaan. Olimme jälleen toimittaneet Jaanalle etukäteen päivien ohjelmarungon, mutta totutusti saimme kuulla ja nähdä myös paljon, paljon muuta, liikkuessamme kohteiden välissä.

Ennen ensimmäistä varsinaista kohdettamme, pysähdyimme kuuntelemaan Jaanan kertomaa kiinnostavaa historiaa Bomarsundin linnoitukselle ja kävimme myös ihailemassa upeaa maisemaa Notvikin tornin raunioilla. 

Kiitos antoisasta matkasta! Opastus oli todella hyvää ja paljon sai tietoa. Hyviä kohteita oli valittu.

Seuraavaksi ajelimme Vårdön kirkolle, jonne kirjailija Anni Blomqvist ja hänen nuorin poikansa, Bengt, on haudattu. Anni menetti miehensä ja molemmat poikansa merelle ja osittain häneen omaan, rankkaan, elämäänsä pohjautuen, hän kirjoitti Myrskyluodon Maija -kirjateokset, osana surutyötään. 

Anni Blomqvistin viimeiseksi jäänyt teos on vuonna 1989 ilmestynyt Havet finns inte mer (Eikä merta enää ole), joka on omistettu Bengtille. Tämä teksti lukee heidän hautakivessään. Ahvenanmaan merenkulkumuseon vieressä, Maarianhaminassa, sijaitseva Emil Cedercreutzin veistämä Mannen vid ratten -patsas on pystytetty kaikkien mereen hukkuneiden ahvenanmaalaisten merenkulkijoiden muistoksi. Sen takana on muuri, johon on kaiverrettu merellä menehtyneiden nimiä. Täältä löytyvät myös Annin miehen, Valterin, ja heidän vanhemman poikansa, Tommyn, nimet. Heidän ruumiitaan ei koskaan löytynyt.

Jaana kertoi meille kirkosta sekä Annin elämänvaiheista, jonka kruunasi paikalle kutsumamme Cecilia Wikström, jonka isoisä oli Annin veli. Cecilia soitti meille viulullaan Lasse Mårtensonin säveltämän Myrskyluodon Maija -kappaleen, joka herätti vahvoja tunteita ja varsinkin nyt, kun olimme keskellä Annin ja Maijan tarinaa.

Viulunsoittoesitys iloinen yllätys. Kiitos, että kutsuitte Cecilian soittamaan.

Vårdön kirkon tunteikkaan vierailun jälkeen jatkoimme matkaa lounaalle, viime kesältä tuttuun ravintolaan, Kallas SkärGårdiin, jossa saimme vain istahtaa palveltaviksi ja nauttia. Meille tarjoiltiin herkullista lohikeittoa saaristolaisleipineen ja saimme tutustua upeaan puutarhaan, josta löytyi aina vaan uusia lajikkeita, unohtamatta kanoja sekä hyönteisiä, joista kuvassa kauniin vihreä lehtohepokatti. 

Ravintolaa pyörittävät Hanna ja Timo Vetriö, jotka tarjoilivat lounaan edellisviikkona, 17.8., presidenttiparille, heidän vuosittaisen Ahvenanmaan matkansa yhteydessä. Lounaan ja ravintolassa pidetyn lehdistötilaisuuden yhteydessä tasavallan presidentti Alexander Stubb perehtyi Vårdön kunnan toimintaan, saariston arkeen sekä alueen ajankohtaisiin asioihin yhdessä kunnan ja maakuntahallituksen edustajien kanssa. Olimme siis hyvinkin pinnalla olevassa ravintolassa, vaikka emme lounaalta jatkaneetkaan matkaa helikopterilla, kuten maamme arvovaltaisin pari. 

Saimme kuulla paljon tietoa Ahvenanmaan luonnosta sekä eläimistöstä oppaaltamme. Näimme tietysti päivän aikana myös muun muassa omenatarhoja, perunapeltoja sekä nautatiloja, kun kiersimme kaunista Ahvenanmaata.

Kokonaisuutena hyvä reissu. Esim. Kallas oli kaunis paikka ja keitto oli hyvää. 

Päivän aikana kuljimme kahdella lossilla, joista toinen johdatti meidät Simskälän saareen ja kohti Anni Blomqvistin kotitaloa, Strömmeniä. Oi, kuinka ihanaa oli päästä tutustumaan Annin kotitaloon ja kuulla hänen elämästään Ann-Gerd Steinbyn äänitteissä, niin keittiössä kuin salissakin.

Ann-Gerd Steinby oli tunnettu ahvenanmaalainen tietokirjailija ja journalisti. Hän tunsi Annin henkilökohtaisesti ja kirjoitti tästä laajan elämäkertateoksen: Anni Blomqvist – Stormskärsmajans diktare. Hän asui itse 18 vuoden ajan Strömmenissa, joka edelleen toimii residenssinä kirjailijoille. Anni toivoi, että talo ei lakkaa elämästä, vaan pysyy asuttuna hänen jälkeensä.

Anni kuoli kodissaan 80-vuotiaana vuonna 1990. Hänen kotitalossaan on esillä paljon hänen henkilökohtaisia esineitään, muun muassa valokuvia miehestään ja pojistaan sekä lahjoituksina saatuja taideteoksia. Täällä tuntuu, kuinka aika olisi pysähtynyt. Pihan aitauksessa laiskasti oleskelevat lampaat ja kallion sekä meren läheisyys kertovat omaa tarinaansa kauniista, mutta karusta saaristolaiselämästä.

Ilmat helli. Todella hyvät järjestelyt! Anni Blomqvistin kodissa vierailu oli mielenkiintoinen. Haudalla ja kirkossa oli myös hienoa poiketa. Annin sukulaistytön viulunsoitto toi tunteet pintaan. Jatkakaa samalla tavalla!!!

Osallistujan toiveesta pysähdyimme seuraavaksi paikalliseen pikkukauppaan, Vargatan kylässä, Vårdössä. Kohde olikin suosittu, sillä lähes kaikki hakivat kaupasta herkkuja tai pientä evästä illaksi. Kaupan pihalla on muuten yksi Suomen pienimmistä museoista, puhelinkoppimuseo.

Retki oli monipuolinen ja hyvin suunniteltu. Vielä kun sää suosi ja saimme loistavan oppaan. Kiitos Harri ja Kirsi!

Pysähdyimme myös Kastelholman linnalle, joka toimi kuninkaallisena metsästyslinnana erityisesti Kustaa Vaasan valtakaudella 1500-luvulla.  Linnan ympäristöä käytettiin riistan tarhaukseen ja metsästykseen. Alueelle tuotiin saksanhirviä ja ympäristöstä tuli kruunun yksinoikeudellinen metsästysalue. Luvaton metsästys oli rangaistava teko, josta seurasi pahimmillaan kuolema. 

Kun linna alkoi 1700-luvulla rappeutua ja muuttui huonokuntoiseksi, sen vankityrmiä ei voitu enää käyttää. Tämän vuoksi aivan linnan viereen rakennettiin erillinen vankilarakennus, Vita Björn (Valkoinen karhu), joka oli toiminnassa aina vuoteen 1975 saakka.

Kiitos Kirsi ja Harri, hyvin olitte järjestänyt ja piditte meistä hyvän huolen. Itse tykkäsin molemmista linnoituksista. Kiitos!

Seuraavaksi saimme jälleen murua rinnan alle, loistavan palvelun kera, sillä vierailimme Smakbynissä, jota luotsaa huippukokki Michael "Micke" Björklund. Meidät vastaanotti Michaelin poika Anton, joka on myös alansa ammattilainen kokkina. 

Meille esiteltiin Smakbyn oman tislaamon tuotteista kirsikkalikööri, Röd granit ja vahvempi Apelbrand, leikkisästi puhekielessä Ålvados (yhdistelmä sanoista Åland ja Calvados), joita moni maistelikin yhdessä Ahvenanmaan pannukakun kanssa. Smakbynissä pannukakku tehdään riisipuuroon ja tarjoillaan luumukiisselin sekä kermavaahdon kanssa. 

Kaunis ravintola tarjosi hulppeat puitteet ryhmällemme, eikä vähiten tasokkuutensa ja palvelunsa ansiosta. Jo pelkästään esittelyssä olevien juomien pullot on toteutettu viimeistellen, sillä pullojen sisään on puhallettu lasiveistokset, kirsikka sekä omena. 

Tiesitkö, että

• Michael Björklund voitti Ruotsin Selviytyjät (paikalliselta nimeltään Robinson) keväällä 2020 ja hänet nimettiin koko ohjelman historian kilteimmäksi voittajaksi. Hän hurmasi kanssakilpailijat ja katsojat pelkällä ystävällisyydellään sekä positiivisella asenteellaan juonittelun sijaan.

Ennen paluuta hotellille, kiertelimme vielä Maarianhaminassa, nähden muun muassa satamaa ja kahden kuuluisimman ja kaupungin ilmeeseen eniten vaikuttaneen arkkitehdin Lars Sonckin ja Hilda Hongellin suunnittelemia rakennuksia.

Jätimme lämpimät hyvästit oppaallemme. Toki häntä pyydämme myös tuleville Ahvenanmaan matkoille, jos se vain on mahdollista. Tulethan sinäkin silloin mukaan?

Erityisesti maanantaipäivän ohjelma oli kokonaisuudessaan kiinnostava. Helppo tapa reissata, kun kaikki on valmiiksi järjestetty.

Tiistaina, eli lähtöpäivänä, tarjosimme vielä mahdollisuuden lähteä ostoksille Merikortteliin. Täältä löytyy muun muassa Salt-käsityöläistalo/myymälä sekä Guldviva -koruliike. 

Guldvivan pääsuunnittelija Maria Karlström on suunnitellut koruja useille Linnan juhlien vieraille, kuten esimerkiksi tasavallan presidentin puolisolle, rouva Suzanne Innes-Stubbille, joka kantoi vuoden 2025 itsenäisyyspäivän juhlissa Karlströmin erikoisvalmisteisia uniikkikoruja. Juhlakorut oli räätälöity hänelle Myrskyluodon Maija -mallistosta. 

Ruotsin kruununprinsessa Victoria on myös yksi tunnetuimmista Guldvivan korujen kantajista, hänen käyttäessään Blomman -korusarjan koruja. Syyttä ei ole Maria Karlströmiä valittu Vuoden Kultasepäksi 2025. Maria on menestynyt myös Vuoden kaunein sormus -kilpailussa, jonka hän voitti vuosina 2022 ja 2024.

Ahvenanmaalla on huikeaa osaamista, monella eri alalla, mutta erityisesti kädentaitoihin liittyen.

Ennen satamaan lähtöä ehdimme vielä vierailla Judy's ceramics & art -myymälässä vanhalla teurastamolla, jossa saimme ihailla jälleen upeaa luovuutta sekä kädentaitoa ja tehdä ostoksia. Sydämellinen, alkujaan Englannista Suomeen muuttanut, Judy, otti meidät vastaan iloisena ja kiitollisena vierailustamme. 

Osa meistä sai maistaa paikallisia limonadeja ja autolla meitä odottivat Harrin hedelmät välipaloiksi.

Pysähdyimme vielä Amalian Limonaditehtaalle, josta sai ostaa, niin maistamiamme limonadeja, kuin suklaatakin ja tehdä kirpputorilöytöjä. Yrityksen perustaja ja omistaja Tony Asumaa kertoi meille itsestään sekä tuotteistaan autossa ja sitten päästi meidät irti myymälään sekä kahvilaan. Tony on muuten ennen juomatehtailijan uraansa toiminut muun muassa kansainvälisenä huippuerotuomarina, jalkapallossa.

Onnistunut matka, hyvin toteutettu. Ruokaa oli aina saatavilla. 10 pistettä.

Aika kului jälleen kuin siivillä ja pian huomasimmekin olevamme taas laivalla runsaan buffetin äärellä. Ja pian jo kotona, jonne toki on aina kiva palata suunnittelemaan seuraavia matkoja. 

Lämmin kiitos kaikille matkalla olleille mukavasta reissusta sekä tietenkin oppaalleemme ja kaikille kiinnostaville kohteille. Kiitos Suomen luonnolle ja monimuotoisuudelle. Kiitos kohteille, joita emme ehkä ole vielä edes löytäneet. Täältä tullaan – tule sinäkin mukaan!