Italian luostarista kartanokotiin

16.05.2026

Palkitsevinta tässä työssä on se, kun näkee asiakkaiden olevan yllättyneitä, innostuneita ja onnellisia osallistuessaan matkoillemme. Tämä toteutui tälläkin kertaa, kun matkasimme "Italian luostarista kartanokotiin" kauniin ja lämmittävän auringonpaisteen siivittämänä. Saimme jälleen kiitosta kiireettömästä tunnelmasta sekä kohteista, jotka olivat lähestulkoon kaikille tuntemattomia. Matkojen järjestäminen ja aikatauluttaminen vaatii aikaa ja vaivaa, mutta kun lopputulos on onnistunut, voi uupuneena, mutta kiitollisena jatkaa uudenlaisia elämyksiä sisältävien vierailujen suunnittelua.

Aloitimme päivän tuoreilla ja maistuvilla sämpylöillä sekä kahvilla Jaakontalon kahvilassa, Pikku Fiinissä, Säkylässä. Kaunis kahvila oli avoinna vain meitä varten ja loputkin, aamulla leivotut, sämpylät matkasivat uusiin koteihin rauhallisen kahvihetken jälkeen. 

Suurta ihmettelyä herätti ajatus siitä, miten ja missä kohtaisimme Italian luostarin päivän aikana. Vastaus tähän löytyi melko nopeastikin, sillä seuraavaksi matkustimme Villa Villeen, Oripäähän. Villa Ville on taiteilija Viljo Syrjämän (1914-1976) perheelleen rakentama ateljeekoti, johon hän sai innoituksensa Italian Firenzessä sijaitsevasta San Marcon luostaria esittävästä valokuvasta. Syrjämä sai Ateneumin opiskelujensa aikana stipendin Italiassa suoritettavia taideopintoja varten, mutta toisen maailmansodan syttyminen esti opinnot. Sodassa haavoittunut Syrjämä päätti toteuttaa unelmansa ja tuoda Italian Oripäähän. Ja mikä upea kokonaistaideteos se onkaan!

Oppaamme, Heli Kylliäinen, kertoi meille mielenkiintoisia tarinoita taiteilijapariskunnan, Viljo ja Kaisu Syrjämän, elämästä, esitellen molempien kuvataidetta sekä erityisesti talon yksityiskohtia, jotka ovat mm. huonekaluja, ovia ja tiiliä myöten Viljon käsityönä valmistamia. Viljo hyödynsi jo 1950-luvulla paljon kierrätysmateriaaleja, joita käytti esim. upeissa ovissa sekä reliefeissä.

On hienoa, kuinka Kaisu Syrjämän Oripään kunnalle testamenttaama pala Italiaa, on kaikille avoinna ja näin pääsemme ihailemaan hyvin ainutlaatuista ateljeekotia. Oppaan johdolla esineet, taideteokset ja itse rakennus saavat uusia ulottuvuuksia – eletyn elämän ja ihmisten tarinoiden myötä. 

Jos Villa Villa oli kaikille todellinen yllätyskohde, poikkeusta ei tehnyt seuraava määränpääkään. Päivän aikana ajelimme kauniita kyläteitä ja seuraavana matkasimme Kyröön, Vanhaan Palikkaan. Matkan esittelytekstissä lupasimme kiehtovia museokohteita, joiden historia, taide ja luovuus säväyttää sekä yllättää. Suomen suurin LEGO®-museo sopi historiansa, luovuutensa ja yllätyksellisyytensä vuoksi päivään siis erinomaisesti. Ja kyllä – taidettakin oli nähtävillä.

Saimme oppaaksemme TV:stä tutun Ari Heinon, joka esitteli meille Velmeri Männikön uskomatonta kokoelmaa. Parivaljakko kisasi Lego Masters-kisan kolmoskaudella, vuonna 2024. Velmeri avasi Vanha Palikka -museon ollessaan vasta 14 -vuotias ja nykyään museossa on todella kattava kokoelma erilaisia settejä, eri vuosikymmeniltä. Velmeri itse oli vierailumme aikana kiertämässä Eurooppaa, etsien uusia kokoelmia.

Museolla on myös pieni kauppa, josta moni ostikin tuliaisia lapsenlapsilleen tai ehkä itselleenkin.  

Tiesitkö, että

  • Suomessa valmistettiin perusmuotoisia LEGO®-palikoita 1960-luvulla. Tuotanto tapahtui vaatimattomissa oloissa Espoon Bembölessä sijaitsevassa navettarakennuksessa
  • Nimi, Vanha Palikka, on kunnianosoitus LEGO®-palikoiden ajattomuudelle. Vanhat palikat eivät vanhene – ne siirtyvät sukupolvelta toiselle, herättävät muistoja ja kutsuvat leikkiin yhä uudelleen

Lounaan nautimme Pegasus Avanti -ravintolassa, Liedossa, ja täytyy sanoa, että monikaan meistä ei muistanut, milloin tarjolla olisi ollut niin kattavasti ja niin maistuvaa ruokaa noutopöydässä. Salaatteja oli lähes silminkantamattomiin, lämmintä ruokaa oli tarjolla jokaiseen makuun ja jälkiruokapöydässä oli herkkuja niin paljon, että suorastaan vyöryimme takaisin linja-autolle aterian jälkeen. 

Ajelimme jälleen kaunista kulttuurimaisemaa pitkin, kohti seuraavaa kohdetta, joka yllättäen nousi silmiemme eteen: ensin muinainen Linnavuori, sitten Vanhalinnan kartanomiljöö. Saimme oppaaksemme Vanhalinnan toiminnanjohtajan, Kaisa Nikkilän, joka johdatti meidät meille uusien tarinoiden ja historian äärelle.

Pääsimme tutustumaan Mauno ja Ester Wanhalinnan kartanokotiin ja kuulimme tarinoita heidän elämästään, joista ehkä mieliinpainuvinta oli kuulla Maunon huutokauppamieltymyksistä. Kartanossa on esillä mittaamattoman arvokas kokoelma esineistöä, joka yhdessä ympäröivän miljöön kanssa luo kävijöille unohtumattoman elämyksen. Vanhalinnasta löytyy myös pieni museokauppa, jossa on myynnissä mm. paikallisten kädentaitajien tuotteita.

Päivä oli niin kaunis ja lämmin sekä kartanomiljöö niin upea, että emme olisi malttaneet lähteä pois ollenkaan. Osa kipusi Linnavuoren huipulle, osa otti kuvia itsestään/muista vuoren kiviportilla, osa tutustui Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston artesaanien valmistamaan viikinkiveneeseen, Helkaan – yhtä kaikki, nautimme olostamme vailla kiirettä ja murhetta maailman menosta. Ihana rauha, jonka rikkoi hyvällä tavalla iloinen nauru sekä puheensorina.

Tiesitkö, että

  • Vanhalinna on Suomen laajimmin tutkittu ja löydöiltään rikkain muinaislinna, jonka linnavuorelta on löytynyt kivikautistakin esineistöä. Turun linnan valmistuttua Aurajoen suulle, esihistoriallisen puolustuslinnakkeen merkitys kuitenkin väheni
  • Wanhalinnat halusivat turvata elämäntyönsä lahjoittamalla tilan silloin vielä yksityiselle Turun Yliopistolle vuonna 1956. Turun Yliopisto valtiollistettiin vuonna 1974, jolloin Vanhalinna jäi muun yliopiston lahjoitusomaisuuden tavoin Turun Yliopistosäätiön omistukseen. Turun Yliopistosäätiö perusti Liedon Vanhalinna -säätiön vuonna 1998, joka on voittoa tavoittelematon

Pysähdyimme ihailemaan vielä ennen kotimatkaa Nautelankoskea ja siellä olevaa museoympäristöä. Museoalueeseen kuuluvat Lauri Nautelan museo, myllärintupa, vesimylly, sauna ja aitta. 

Nautelankoski on Aurajoen suurin koski. Putouskorkeutta Nautelankosken sillan kohdalla on 11 metriä ja kaiken kaikkiaan koko koskialueella 17 metriä. Koski on padolta lintutornin suvantoon noin 800 metriä pitkä. Nautelankosken rakennukset ja ympäröivä luonto ovat kulttuurihistoriaa. Lähde: Liedon museon sivut

Vaikka päivän aikana saimme nauttia kahveista lähes kaikissa kohteissa, pysähdyimme vielä munkkikahville kahvila-ravintola Siilinpesään, Virttaalle. Ps. täältä saa etukäteen tilattuna myös todella maistuvat gluteenittomat munkit.

Matkapäivä meni jälleen nopeasti ja seurasta nauttien, kiitos ihanien asiakkaiden, ammattitaitoisten oppaiden, asiakaspalveluystävällisten toimijoiden ja upeiden kohteiden ansiosta. 

Mikäli toivotte tietoa tulevista matkoista, liittykää sähköpostilistalle täällä. Muistattehan, että toteutamme matkoja myös omille ryhmillenne, juuri teille räätälöiden (matkan lähtöpaikka voi olla sovitusti myös muualla kuin Satakunnassa).

Kaunista kesää toivottaen – nähdään tulevilla matkoilla ❤️

Share