Kulinaristin kulttuurimatka

Haluamme tarjota asiakkaillemme elämyksellisiä, eri aisteja hiveleviä matkoja, joista jokainen on oma uniikki kokonaisuutensa. Hyviksi koetut, aidolla ja sydämellisellä asiakaspalvelulla varustetut kohteet pysyvät mielissämme ja pyrimme mahdollisuuksien mukaan käymään näissä kohteissa useammankin ryhmän kanssa.

Kulinaristin kulttuurimatkan pääteemana oli nimensä mukaisesti ruoka- ja juomakulttuuri, joista pääsimme nauttimaan kiireettömästi, mukavassa seurassa. Matkan aikana saimme nauttia myös legendaarisen luontokuvaajan Hannu Hautalan upeasta näyttelystä.

Niinhan se on, että suomalaiseen kulttuuriin kuuluu olennaisena osana – niin arkea kuin juhlaakin – kahvi. Pysähdyimme siis jo matkan alussa nauttimaan kahvihetkestä Huittisiin, Pyymäen Helmen -kahvilaan, jossa kahvi tarjoiltiin meille pöytiin, suolaisen ja makean herkun kera. 

Rauhallinen tila kabinetissa, ilman tiskillä jonottamista, loi juhlallisen alun päivän aistimatkallemme. Saimme nauttia todella maukasta kana-pekoni-persikka -piirasta, makeaa ja suussasulavaa macaron-leivonnaista sekä hienostunutta Presidentti-kahvia/haudutettua teetä. Kahvilan runsaat vitriinit ja houkuttelevat tuotteet saivat monet ostamaan herkkuja vielä kotiinkin.

Jatkoimme matkaa kohti Halikkoa (Saloa), jossa tutustuimme siiderien maailmaan, kohteenamme Vaski Cider. Saimme kuulla kattavan esityksen siiderien historiasta, niiden valmistuksesta ja ennen kaikkea pääsimme osallistumaan makunystyröitä hivelevään ja aistikokemuksia sekä muistijälkiä herättelevään siideri- ja suklaatastingiin.

Vaski Cideria luotsaavat Michelin-palkittu sommelier Christina Haukka, kansainvälisesti palkittu siiderintekijä Tapani Levanto ja taidemaalari Emmi Mustonen. Design Hillin alakerrassa sijaitsevan siideritalon kätköistä löytyy pieni museo tarinoineen, käsityösiiderien valmistustilat sekä tuotevalikoma, jonka kruunaa upeat Emmi Mustosen maalaukset, joita löytyy myös siiderietiketeistä. 

Meidät vastaanotti koko sydämensä siidereille menettänyt siiderintekijä Tapani Levanto, jonka esittelyn sekä maistatuksien jälkeen uskon, että meidän jokaisen käsitys siidereistä oli muuttunut. Artesaanisiidereillä ei ole mitään tekemistä ruokakaupoista ostettavien siidereiden kanssa, eivätkä siiderit ole alkuperältään lähelläkään "siideripissiksien" juomia, kuten ne on ehkä meillä Suomessa mielletty. 

Käsityösiideri on sataprosenttisesta tuoreesta omena- tai päärynämehusta luonnollisin menetelmin käyttämällä valmistettu alkoholijuoma. Tämä aito siideri eroaa merkittävästi teollisesta siideristä, joka valmistetaan usein ulkomaisesta tiivisteestä, vedestä, sokerista ja aromeista. Keinotekoiset maut ovat muovanneet käsityksemme siitä, millaista siiderin "kuuluu" olla. Siksi aito siideri saattaa yllättää monen maullaan. Tekstin lähde.

Siideri- ja suklaatastingissa saimme maistella kolmea eri siideriä, kolmen PetriS Chocolaten käsin valmistetun praliinin kanssa. Makuparit meille oli valinnut sommelier Christina Haukka ja täytyy sanoa, että yhdistelmät olivat nautinnollisia, toinen toistaan täydentäen.

Ensimmäisenä maistelimme intensiivistä ja voimakasta Saaga -siideriä, makuparinaan talon oma tryffeli (PetriS Chocolate). Toisena siiderinä maistatukseen oli valittu Soul-yhtye Punomolle toteutettu nimikkosiideri, alaotsikolla Funky cider with soul, seuranaan paahdettu valkosuklaa. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, tutustuimme jääsiideriin, Muusaan, joka on uniikki jälkiruokajuoma (siiderimaailman vastike makeille jälkiruokajuomille), yhdessä suola-kinuskipraliinin kanssa. Tämä makupari ja erityisesti siideri jäi varmasti kaikille mieleen, niin yllättävä ja jännittävä aistikokemus se oli. 

Design Hillin ostoshetken jälkeen jatkoimme jo matkaa lounaalle. Lounaspaikaksi olimme valinneet meille entuudestaan tarjoiluiltaan ja asiakaspalvelultaan loistavaksi havaitun ravintola Puistoksen, joka ei toki ollut kaikille tähän matkaan osallistuneille tuttu. 

Saimme nautiskella pitkään ja hartaasti, varta vasten meille räätälöidyn, kolmen ruokalajin lounaan siihen sopivine viineineen. Keittiömestari Tamás Kovács-Balogh (Suomen Paistinkääntäjien rôtisseur) loihti menun, joka huomioi päivän matkaohjelmamme sekä keittiömestarin oman että meidän arvoihimme kuuluvan lähiruoan arvostuksen. Ette uskokaan, kuinka hyvää ruoka oli! Jos olisimme kehdanneet, ainakin osa meistä olisi halunnut nuolla lautaset puhtaiksi, niin maistuvaa se oli.

Alkuruoka: Juustosalaattia lähituottajien juustoista, juomana roseeviini Pannonhalmi Apátsági Tricollis Rosé 2024, Unkari.

Pääruoka: Porsaan sisäfileetä (mangalitza, Vallan Maukas), omena-siiderikastiketta, perunamuhennosta ja juureksia, juomana punaviini El Coto Crianza 2022, Espanja.

Jälkiruoka: Tarte tatin, vaniljajäätelö, kinuskikastiketta, juomana jälkiruokaviini Bersano Brachetto d'Acqui Castelgaro 2023, Italia.

Tarjoilijamme esitteli annokset sekä viinit meille ennen kutakin ruokalajia ja aterian lopuksi saimme vaatimattoman, mutta äärettömän taitavan keittiömestarin, Tamásin, luoksemme, kiittääksemme loistavasta ateriakokonaisuudesta.

Vaikka ruoka- ja juomakulttuuri olikin suuressa roolissa päivän matkallamme, nautimme myös sielun ravinnosta vieraillessamme Salon Taidemuseolla, Veturitallilla. Museolla oli esillä suomalaisen luontokuvauksen legendan Hannu Hautalan näyttely: Poika, joka rakasti lintuja. 

Hannu Hautala (1941–2023) oli Suomen ensimmäinen ammattimainen luontokuvaaja ja alan keskeinen vaikuttaja vuosikymmenten ajan. Hautala kuvasi mustavalkoiselle filmille aina vuoteen 1979 asti, jolloin hän muutti Kuusamoon. Hän myös kehitti filmit ja vedosti kuvat pimiössä itse.

Pääosassa näyttelyssä on lintumaailma. Siivekkäistä joutsenet, kuukkelit, kurjet ja kotkat toimissaan olivat Hautalan lempikuvauskohteita. Valokuvaajan läpimurtokuva oli koko maailmassa aiheeltaan ainutlaatuinen Parittelevat kotkat, joka valittiin Vuoden lehtikuvaksi vuonna 1973. 

Hannu Hautala viihtyi hyvin piilokojuissa. Koju saattoi seistä vakiopaikallaan vuosia ja kameran jalusta samoilla sijoillaan pitkiä aikoja. Aika meni kuvatessa ja levätessä, kylmästä välittämättä ja ympäristöä kuulostellen. Kojuissa kului päiväkausia, nuorena jopa kolmannes vuodesta.

Luontokuvaajien tapana on houkutella linnut kameran eteen ruokinnalla ja Hautala ystävineen olikin ensimmäisten joukossa viemässä kokonaisia naudanruhoja kotkien kuvauspaikoille 1960-luvun lopulla.

Tekstin lähde: Salon Taidemuseon Instagram-tili.

Suosittelemme puhuttelevan taideteoksen nähtyänne/kuultuanne/aistittuanne tutustumaan taiteilijaan ja teosten tarinoihin pintaa syvemmältä, jotta saatte vielä rikkaamman kokemuksen ja näkökulmanne teoksiin sekä taiteilijan elämään avartuvat. Tutustu luontokuvaaja Hannu Hautalaan Yle Areenan dokumentissa.

• Tiesitkö, että Suomessa jaettiin ensimmäiset valtion taiteilija-apurahat vuonna 1970 ja Hannu Hautala oli ensimmäisten apurahan saajien joukossa?

Vaikka vatsamme olivat pinkeinä lounaasta, ajelimme vielä Turkuun kahville ja kakuille, Gaggui kaffelaan. Kotimatkan reittitoiveena oli ajelu pitkin kaunista Säkylän rantatietä, jonka toteutimme mielellämme, poiketen samalla vanhassa ruukkimiljöössä, Kauttuan Ruukinpuistossa.

Lämmin kiitos iloisesta ja mukavasta matkaseurasta sekä inspiroivista ja aistikkaista elämyksistä päivän kohteille ❤️

Ps. Mikäli haluat kuulla ensimmäisten joukossa tulevista matkoistamme, liity sähköpostilistallemme täyttämällä lomake täällä.