Prinsessan joulumarkkinat

Vuoden 2025 viimeisen yllätyksellisen matkan teemana oli Prinsessan joulumarkkinat, joka yhdisti niin kiinnostavaa historiaa ja liikuttavia tositarinoita, kuin myös ostosmahdollisuuksia uniikeissa kohteissa. Päivän sää ei ollut toivomuksista huolimatta kovinkaan jouluinen, mutta saimme jälleen kiitosta mielenkiintoisista ja monelle tuntemattomista kohteista sekä mukavasta ja leppoisasta päivästä.

Matkan pääkohteenamme oli Kellokoski, jossa saimme tutustua sairaalamuseoon, kartanoon ja kappeliin sekä pääsimme nauttimaan rouhean ruukkimiljöön runsaista joulumarkkinoista. 

Menomatkalla pysähdyimme Autokeitaalle nauttimaan kahvia tai teetä, joiden seuraksi suositeltiin ottamaan suolaista, matkan ollessa pitkä ja lounaan ollessa vasta myöhemmin päivällä. Liikennöitsijä Harri Lähdemäki huolehtii aina siitä, että matkoilla on tarjolla tasaisesti niin juomista, kuin syötävääkin. Linja-autossa mukana kulkee myös sydäniskuri, jonka käytölle ei toivottavasti kuitenkaan tule koskaan tarvetta. 

Osallistujat saivat tällä matkalla itselleen lounaslipukkeet ruokailuun joulumarkkinoilla sekä Kellokosken ruukin aluekartan, jolloin suunnistaminen joulumarkkinoilla oli helpompaa.

Saavuttuamme Kellokoskelle, jota monikaan ei osannut arvata kohteeksi, ennen Kellokosken tienviittaa, aloitimme tutustumisen alueeseen sairaalamuseolta. Tuusulan museoamanuenssi Harri Nyman otti meidät vastaan kiehtovine tositarinoineen Kellokosken sairaalan historiasta sekä sen kuuluisimmasta asukkaasta, Anna Lappalaisesta, eli Kellokosken Prinsessasta.

Nymanin monipuolinen ja asiantunteva opastus johdatti meidät sairaalan synkistä alkuajoista kohti taiteen kautta johdettuun mielen hyvinvoinnin parantamiseen. Esimerkiksi Anna Lappalainen oli hyvin taiteellinen ja museossa onkin esillä hänen ja muiden potilaiden teoksia. Moni meistä kuunteli tarinoita kyynelsilmin, sillä liikutukselta ei voinut välttyä. 

Saimme kuulla paljon Anna Lappalaisesta, joka sanoi olevansa Buckinghamin palatsissa syntynyt Englannin prinsessa Anna, jonka aarnikotka oli vauvana kuljettanut Suomeen. Moni matkaan osallistuneista olikin nähnyt Prinsessa-elokuvan tai lukenut hänestä kirjoitetun kirjan, joita voimme suositella kaikille katsottavaksi/ luettavaksi. 

Museolla saimme kuulla myös paljon hyvää potilaiden eteen tehneestä ylihoitajasta, Anna Pakalénista, joka uskoi, että viihtyisä ympäristö edistäisi hoitoprosessia ja hän hankki sairaalalle muun muassa posliiniastioita, tekstiilejä ja taideteoksia. Pakalén määräsi pakkopaidat poltettaviksi ja poistatti sairaalaa kiertäneen aidan ja julisti koko Kellokosken kylän potilaiden ulkoilualueeksi.

Museolla on toki tänä päivänä esillä erilaisia käytössä olleita sairaalatarvikkeita, kuten muun muassa aiemmin mainittu pakkopaita ja lobotomia-välineitä. Lobotomiassa aivojen otsalohkoja yhdistävät hermoradat katkaistiin, jolla pyrittiin lievittämään vakavia mielenterveyden oireita, kuten skitsofreniaa ja ahdistusta. Toimenpide oli raskas ja se vaikutti peruuttamattomasti potilaiden persoonallisuuteen. 

Museolta jatkoimme matkaa nyt tyhjillään olevaan sairaalakartanoon, jossa pääsimme kuuntelemaan muun muassa Prinsessan ilkikurisen laulun, jonka Harri Nyman oli löytänyt vanhalta C-kasetilta. Kasetille oli äänitetty Kellokosken Prinsessan lauluja, kaikkiaan kolme kuplettia. Kupletit kertovat iloisesta, kieltolainaikaisesta 1920-luvun Helsingistä.

Anna Lappalainen esiintyi 20-luvulla kabareeteattereissa, ravintoloissa ja elokuvateattereissa laulajana. Kellokosken Prinsessa hänestä tuli 1930-luvulla. Hän viihdytti ihmisiä myös Kellokosken sairaalassa ja kylänraitilla esiintymisillään ja omalla persoonallaan. Kartanon parveke oli yksi hänen esiintymislavoistaan, jolloin hän kuninkaallisesti vilkutti paikalle tulleille kyläläisille.

Nymanin mielenkiintoisesti opastetun kierroksen lopuksi pääsimme vielä tutustumaan sairaalan kappeliin. Anna Pakalénin sympaattinen kappeli on rakennettu 1934 ruumiskellarin päälle Pakalénin toiveesta. Hän halusi arvokkaan ja kauniin tilan ruumiskellarin yhteyteen. Kappelia käytettiin sen alkuvuosina myös sairaalan varaleikkaussalina, jossa suoritettiin muun muassa ensimmäiset pahamaineiset lobotomialeikkaukset. 

1960–1970 -luvuilla kappeli oli hylättynä ja toimi varastona. 1980-luvulla se vihittiin uudestaan käyttöön Helsingin piispan toimesta. 

Kauniissa, pienessä kappelissa on esillä potilaiden tekemiä verhokudonnaisia ja seimiasetelma sekä taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin teos. 

Kellokosken sairaalan rakennukset ovat myynnissä, eikä voi kuin toivoa, että historiaa huokuvat, kauniit rakennukset löytäisivät arvoisensa uuden omistajan. 

Kellokosken ruukin joulumarkkinat keräävät vuosittain tuhansia kävijöitä ja edes sateinen sää ei tehnyt poikkeusta tänäkään vuonna, vaan väkeä oli liikkeellä todella paljon. Lähes kaikki matkaan osallistuneet ryhmäläisemme siirtyivät kierrokselta suoraan lounaalle Kinuskilla -kahvilaan. Jonoa kahvilaan oli ulos asti, mutta me saimme mukavasti siirtyä suoraan pöytiin, jonne tarjoiltiin maistuvaa lohikeittoa sekä jälkiruokakahvia ja joulutorttuja. 

Kinuskilla on upea, uniikki ja muuntautumiskykyinen kahvila-ravintola, jossa iloiset tontut saivat markkinapäivänä palvella asiakkaita taukoamatta. Tunnelma oli lämmin ja oli mukava istahtaa, joko ennen tai jälkeen ostosten, seuraamaan ihmisvilinää ja nauttimaan lämmittävästä keitosta. 

Ps. Kinuskilla on kuuluisa myös todella kookkaista ja maistuvista kakkupaloistaan, eri makuineen.

Markkinamyyjiä alueella oli todella paljon, niin sisätiloissa, kuin ulkonakin, ja epäilenpä, että kukaan ei jaksanut kiertää kaikkia myyntipisteitä. Upea ruukkimiljöö sopii todella hienosti erilaisten tapahtumien pitopaikaksi, ainoastaan nyt harmitti se, että sää ei ollut suotuisa. Ihmiset olivat kuitenkin iloisia ja väenpaljoudesta huolimatta, varsinkin ulkona, oli hyvin tilaa kulkea ja katsella tuotteita rauhassa.

Yksi kiinnostava kohde ruukilla on Kellokosken kirkko, joka on rakennushistoriallisesti erikoinen. Se on suorakaiteen muotoinen, punaiseksi maalattu mansardikattoinen puurakennus. Ruukinpatruuna Nystenin rakennuttama kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1800.

Ps. kurkkaa Hanna-Kaisa ja Sami Riskun uniikkiin kotiin Kellokosken ruukilla: Meillä kotona -artikkeli  ja Kaunein koti -sarjan erikoisjakso, Katsomossa. 

Muutaman tunnin ostoskierroksen ja miljöön ihailun jälkeen lähdimme kotimatkalle, mutta vielä oli edessä yksi yllätys. Pysähdyimme nimittäin, jo hämärän tullen, Tiirinkosken kahvilaan, jossa toimii kauniin kahvilan lisäksi myös lifestyle-myymälä. Matkalaiset pääsivät siis vielä nauttimaan kahvista/teestä suolaisen piirakan kera sekä tekemään viimeisiä ostoksia, vuonna 1910 rakennetussa, persoonallisessa navettarakennuksessa.

Lupasimme, kuten aina, lisätä matkakertomukseen linkit kohteisiin, sillä moni ihastui muun muassa Tiirinkoskeen, mutta epäili, että ei tulisi sinne enää ikinä löytämään, kun pimeässä oli vaikea päätellä millä paikkakunnalla edes olimme (Hämeenlinna).

Mietimme myös osallistujien kesken, että ostaisimme Kellokosken kartanon ja suunnittelimme upeaan rakennukseen tietenkin luovaa toimintaa: saven valamista, taidemaalausta ja vaikka tanssia. Tämä ehkä jäänee haaveeksi, mutta ajatuksena aivan ihana.

Päivä oli pitkä, mutta todella antoisa, josta kiitos ihanille asiakkaillemme! Oikein rauhallista joulun aikaa sekä taikaa lukijoillemme ja kulttuurintäyteistä uutta vuotta 2026 ❤