Taidetta ja traktoreita

Nimensä mukaisesti perjantaipäivän ohjelma koostui yllätyksellisistä ja elämyksellisistä kohteista taiteen ja traktoreiden parissa. Kohteet olivat monelle uusia ja jälleen kerran jokaiselle osallistujalle löytyi mieluisaa koettavaa – kuten meille järjestäjille itsellemmekin. Pyrimme valitsemaan kohteet aina hyvin huolellisesti ja löytämään myös "piilotettuja helmiä", joiden olemassaolosta on ilo jakaa tietoa eteepäin.

Matkapäivä oli alkuun sateinen, joka taisi kaikilla vaikuttaa hieman mielialaan, mutta astuessamme sisälle ensimmäiseen kohteeseen, Huhtalan maatalous- ja kotiseutumuseoon, melankolisuus vaihtui hyvin nopeasti innostukseen. Meitä vastassa oli keräilyharrastuksen 1950-luvulla aloittanut Pertti Huhtala, joka kertoi vierailun kestävän hyvinkin vaikka kolme tuntia, sillä nähtävää sekä tarinoita riittää.

Pertti ei suinkaan ollut väärässä ja päivän aikataulu heitti häränpyllyä, sillä olimme museolla puolet kauemmin kuin oli tarkoitus. Kaikille tuntematon museo sai kiitosta erityisesti siisteydestään sekä tietenkin monipuolisuudestaan. Esillä oli mittava – nostalginen – kokoelma mm. traktoreita, bensapumppuja ja emalikylttejä. Konehalliin rakennettu museo pitää sisällään uskomattoman määrän esineistöä, joita ei muualla näe, ei ainakaan yhdellä kertaa. Ja kaikki kuin juuri pakasta vedettyjä, niin kiiltävinä ja kuin uusina. 

"Naisten puolella", samassa pihapiirissä, on esillä myös monien tarinoiden esineitä, joihin kuuluu mm. vanhoja pakkauksia, kodin käyttöesineitä ja liuta tavaroita, joiden käyttötarkoitus selvisi meille vasta Pertin arvuuttelemina, vihjeiden avulla. Kaiken kaikkiaan vierailu tähän upeaan museoon tarjosi meille todella paljon muistoja sekä uutta tietoa. Voimme koko sydämestämme suositella museovierailua Huhtalaan, huomioiden sen, että aikaa saa kulumaan täällä lähes loputtomasti. 

Tiesitkö, että:

• Sanonta "Päivä on pulkassa" tarkoittaa, että työpäivä on päättynyt ja sovitut työt on tehty. Ilmaisu juontaa juurensa torppariajalle ja maatalouteen, jolloin käytettiin apuna päiväpulkkaa (tai taksvärkkikapulaa). Kyseessä oli puinen kirjanpitoväline, joka koostui kahdesta yhteensopivasta puolikkaasta (jokainen pulkka oli oma uniikki esineensä, joka oli valmistettu käsityönä). Toinen puolikas oli isännällä ja toinen työntekijällä. Kun työpäivä oli suoritettu, kapulat asetettiin vierekkäin ja niihin vuoltiin yhtä aikaa lovi todisteeksi tehdystä työstä. Tämän merkinnän myötä päivä oli kirjaimellisesti "pulkassa". Alla kuva pulkasta (ensimmäinen kuva ylhäällä vasemmalla)

• Sanonnan "Vakka kantensa valitsee" alkuperä juontaa juurensa perinteiseen käsityöhön. Vakalla tarkoitetaan perinteistä, ohuesta puulastusta tehtyä lieriömäistä säilytysastiaa. Koska jokainen vakka tehtiin käsityönä hieman eri kokoiseksi, sen kansi tehtiin ja sovitettiin aina täsmälleen kyseiselle vakalle sopivaksi. Tutumpi merkitys sanonnalle on se, että ihmiset hakeutuvat tai päätyvät yhteen samanlaisten, toisilleen sopivien tai samaa tasoa olevien ihmisten kanssa, esim. parisuhteessa.

Vintage-valtakunnan (Ylen reality-sarja 2018-2021) Mike ja Tomppa vierailivat museolla vuonna 2018. Jakson voit katsoa Yle-Areenasta. 

Kaikesta kokemastamme selvittyämme, jatkoimme matkaa lounaalle kauniiseen Tyrvään pappilaan. Lounasvaihtoehtoina oli mm. pappilan muikut, porsaan filee ja kermainen kalakeitto, joita saimme nauttia hulppeassa miljöössä, kauniin musiikin ja maisemien äärellä, hitaasti nauttien.

Tiesitkö, että:

• Liekoveden rannalla sijaitseva Tyrvään Pappila on nykyään alueen merkittävä kulttuurikeskus. Alun perin puinen pappila rakennettiin vuonna 1889, mutta rakennus tuhoutui tulipalossa. Nykyinen uusklassismia edustava jykevä kivirakennus valmistui vuonna 1922, ja sen suunnitteli tamperelainen arkkitehti W. G. Palmqvist.

• Pappilan puutarhassa on noin 100 nimettyä kasvia sekä veistospuisto, jossa on teoksia seitsemältä eri taiteilijalta. 

Lounaan jälkeen siirryimme Art Pappilaan tutustumaan Rakastetut rajojen rikkojat -näyttelyyn. Näyttely pitää sisällään kolmen maailmankuulun taiteilijan – Joan Mirón, Marc Chagallin ja Henry Mooren taide-grafiikkaa useammalta vuosikymmeneltä (1940-1984). Osa esillä olevista teoksista on täysin uniikkeja ja ensimmäistä kertaa esillä Suomessa. 

Tiesitkö, että:

• Joan Miró (1893–1983) oli katalonialainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja keraamikko. Mirón töitä on kuvattu surrealistisiksi, lapsenomaisiksi, katalonialaista kansallisylpeyttä ilmentäviksi ja alitajuntaa peilaaviksi.

• Henry Moore (1898–1986) oli brittiläinen kuvanveistäjä, joka tuli maailmalla tunnetuksi erityisesti suurikokoisista pronssi- ja marmoriveistoksistaan. Moorea on pidetty myös kuvanveiston uudistajana ja modernismin esitaistelijana. Vähemmälle huomiolle lienee jäänyt Mooren monipuolinen taidegrafiikka, jota on nyt esillä näyttelyssä.

• Marc Chagall (1887–1985) oli venäjänjuutalais-ranskalainen taidemaalari. Surrealismiin usein yhdistetty Chagall on eräs 1900-luvun tunnetuimmista taiteilijoista. Hänen maalauksilleen ominainen värikkyys ja lämminhenkisyys on tehnyt niistä varsin pidettyjä.

Matkapäivämme oli todellakin taiteentäyteinen, sillä seuraavaksi siirryimme Sammaljoen koululle, naivistitaiteen suurnäyttelyyn, joka kantaa nimeä Suomi nousee suosta, teoksen taiteilijan Martti "Huuhaa" Innasen kunniaksi. 

Meidät opasti naivismimaailmaan ja naurutakuun sisältävään näyttelyyn Suomen Gallupin Säätiön Seppo Taatila, joka kertoi niin mielenkiintoisia yksityiskohtia teosten takaa, että kuuntelimme häntä kuin huumattuina. Taiteesta saakin irti niin paljon enemmän, kun tutustuu taiteilijaan ja teosten syntyyn sekä symboliikkaan – tarinoihin. 

Näyttelyssä on esillä kaikkiaan 120 teosta, joista reilu neljäkymmentä on Martti Innasen (1931-2014) maalaamia ja loput, yli 70 teosta, on Suomen eturivin naisnaivisteilta. Myös itse Sammaljoen vanha koulu, hempeän vaaleanpunaisena, on näkemisen arvoinen rakennus ja kuin tehty taidenäyttelyille, erityisesti naivistitaiteelle. Hyvän mielen kohde, johon kannattaa ehdottomasti tutustua.

Tiesitkö, että:

• Martti "Huuhaa" Innanen oli paljasjalkalainen helsinkiläinen ja eli koko elämänsä pääkaupunkiseudulla. "Urjalan taikayö" -kappale synnytti yleisen mielikuvan Innasesta maaseudulta Helsinkiin tulleena ja kotiseudulleen haikailleena artistina. Tästä Innanen ei erityisemmin ilahtunut, eikä hän myöskään koskaan rakentanut kesämökkiä Urjalan kunnan hänelle lahjoittamalle tontille.

• Valtaosa Innasen teoksista sijoittuu kuitenkin maalaismaisemaan. Hänen maalamansa tyypillinen suomalaishahmo on karvalakkipäinen, nenää kaivava mies ja useissa teoksissa esiintyy myös musta kissa ja kossupullo. Innanen on todennut: "Kaikilla suomalaisilla on karvalakki päässä. He eivät sitä itse näe, mutta minä näen."

• Yleisiä hahmoja teoksissa ovat myös ihmissudet, jotka teemana kiinnostivat Innasta lapsesta asti. Hän pyrki kuvaamaan ihmissutensa poikkeuksellisesti ystävällisinä ja lastenkirjamaisina. 

Kaikesta näkemästämme ja kuulemastamme innostuneina astelimme takaisin linja-autoon ja pääsimme sulattelamaan elämystä uuteen elämykseen, sillä pysähdyimme kahville ja kakulle ihanaan Cafe Purppurahelmeen. 

Oi, mikä kahvila! Niin ihana ja sydämellinen asiakaspalvelu, meitä varta vasten leivottu kermakakku sekä upea, tunnelmallinen rakennus. Tänne tuomme ehdottomasti ryhmiä myös jatkossa ja toivottavasti te lukijat käytte myös tutustumassa kahvilaan ja sen tarjontaan.

Kahvilan toinen omistajista, Anniina Kivimäki, kertoi meille kahvittelun ohessa myös rakennuksen historiasta, joka onkin hyvin mielenkiintoinen. Talo on rakennettu 1920-luvulla ja sen ensimmäinen emäntä oli nimeltään Signe, jonka valokuvia löytyykin kahvilasta. Kahvilan pellavalla tiivistetyt jämerät, puolimetriset, hirsiseinät ovat kuitenkin paljon vanhempia ja peräisin puretusta Mouhijärven/Polvianderin pappilasta.

Karl Gustaf Polviander, joka on kansallisrunoilijamme Runebergin kirjoittaman Vänrikki Stoolin tarinoiden esikuva, syntyi Mouhijärven pappilassa 5.3.1788, eli hän eli lapsuutensa samojen hirsiseinien suojassa. Kahvilan yksi saleista onkin pyhitetty Vänrikki Stoolin muistolle.

Tiesitkö, että:

• Purppurahelmi on palkittu Vuoden hääyrityksenä 2017 sekä Vuoden hääleipurina 2022 & 2024. Purppurahelmi palkittiin myös Mouhijärven Vuoden yrittäjänä 2022.

Ennen kotimatkaa pysähdyimme vielä ostoksille Herkkujuustolaan, jota ei kannata ohittaa perheyrityksen osuessa ajoreitille, vaan pysähtyä vaikkapa kahville.

Päivään mahtui paljon upeita elämyksiä ja osallistujat kiittelivätkin meitä jälleen vuolaasti hyvin onnistuneesta matkasta. Kiitos kaikille matkaan osallistuneille ja tietenkin kiinnostaville kohteille ❤️