Bussilla sivuraiteille

Kuin tilattuna, upea syyssää antoi meille parastaan – eikä kauniimpaa ilmaa olisi voinut toivoakaan – lauantaiselle kulttuurimatkalle. Matka oli jälleen yllätysmatka, eikä kukaan, useista arvailuista huolimatta, keksinyt tämänkertaisia kohteitamme. Voisi sanoa, että arvaukset olivat täysin sivuraiteilla tai jopa hakoteillä.

Kuljettajamme sai huiputettua kahvinjanoisia osallistujiamme vain haistelemaan kahvin tuoksua liikenneaseman pihalla ja kohta jo epätoivoiset matkustajamme olivat luopua toivosta, teiden vain pienentyessä ja todennäköisyys sille, että mistään löytyisi kahvilaa väheni vähenemistään. Harri lupasi kuitenkin, että seuraavan kahvilakyltin kohdalla pysähdyttäisiin ja kuinka ollakaan kyltti löytyi, mutta tekstillä: SULJETTU varustettuna. Saisimmeko siis ollenkaan kahvia?

Ennen kahvin mahdollisuuttakaan, saimme kuunnella runoja viideltä eri runoilijalta sekä ihailla kaunista maalaismaisemaa. Päivän aikana näimme bussin ikkunoista useita kirkkoja, joista ensimmäisenä oli Tarvasjoen kirkko, jonka historiasta saimme kuulla Harrilta, kuten myös esittelyn Tarvasjoen läpi kulkevan Paimionjoen kolmesta padosta, joista Juvankoski avautui vaikuttavana silmiemme eteen, ohittaessamme yhden maaseudun vanhimmista vesivoimaloista. 

Totta kai olimme sopineet matkalle kahvit, tällä kertaa Cafe Atsaleaan, joka on viehättävä, pieni kesäkahvila historiallisessa kulttuurimiljöössä. Kahvilan isäntä, Juha Sahlsten, kertoi meille ensin alueen ja tilan historiasta sekä muun muassa seudun susilaumoista. Isäntä oli leiponut meille Brita-kakkua, jota saimme nauttia kahvin tai teen kera. Syyskuun lopun sää oli tosiaan meille armollinen ja osa meistä istui ulkona terassilla, ihaillen maaseudun rauhaa. Kahvilan emäntä, Virpi Hellén, kertoi, kuinka tilalla kuvattiin, vuonna 2024, Maajussille morsian -TV-sarjan jaksoa, paimiolaisen maajussin halutessa esitellä kahvilan morsioehdokkaalleen.

Kahvilalta jatkoimme matkaa kohti Paimion keskustaa. Noin 11 000 asukkaan maalaiskaupunki juhlii tänä vuonna 700 -vuotissyntymäpäiviään – onnea Paimio ♥

Tiesitkö muuten, että Paimionjoki on Saaristomereen laskevista joista suurin?

Matkalla seuraavaan kohteeseemme, näimme Pyhän Mikaelin kirkon, Sähkömuseon sekä yhden maailman arvostetuimmista funktionalistisen arkkitehtuurin taidonnäytteistä, eli Aino ja Alvar Aallon suunnitteleman Paimion parantolan. Rakennus valmistui vuonna 1933 tuberkuloosisairaalaksi. Tällä kertaa emme kuitenkaan vierailleet parantolassa, vaan ihailimme sulavalinjaista rakennusta ulkoapäin. Lue aiemmasta vierailustamme parantolassa täältä. 

Jatkoimme matkaa kohti Vuonuetta, jonka yrittäjä Piia Aaltonen kertoi meille yrityksestään sekä tuotteistaan, joihin pääsimme tutustumaan hänen putiikissaan ja tietenkin tekemään myös ostoksia. Samalla seurustelimme pihapiirissä raaka-ainetuottajien, eli kanojen sekä lampaiden kanssa. Joukkoon oli eksynyt myös yksi sammakko, joka tervehti meitä iloisesti loikkien.

Piia on ollut mukana suunnittelemassa Paimio -neuletta (ohje löytyy täältä), joka toteutettiin kaupungin juhlavuoden kunniaksi. Villapaidan kaarrokkeen kuvio on saanut inspiraationsa Spurilan kalmistosta löytyneestä kaula-renkaasta. Korukuvioinnin lisäksi paitaa koristaa kasviaihe, muistuttaen Paimion luonnonläheisyydestä ja maa-taloushistoriasta. Piia on myös esimerkiksi järjestänyt Villan Voima -neuletapahtumia yhtestyössä Paimion parantolan sekä muiden toimijoiden kanssa. 

Vuonuelta jatkoimme matkaa Saloon, joka on hyvin vireä, noin 51 000 asukkaan kaunis kaupunki. Salon tapahtumia ovat mm. suositut Salon iltatorit (kesätorstaisin), Kurpitsaviikot ja viikonloppuna käynnissä olleet Syysmarkkinat ja SaloJazz festivaalit. Kaupungissa voi myös bongata esimerkiksi kauniita rakennuksia sekä muraaleja.

Ajelimme, matkalla lounaalle, korkean mäen laella olevan Uskelan kirkon ohi, jonka on suunnitellut oman aikakautensa kuuluisin arkkitehti, C. L. Engel. 

Lounaspaikkamme oli kahvila-ravintola Puistos, Salon Urheilupuiston kupeessa. Monipuolinen liikuntapaikka on nimetty kaupungista kotoisin olevan presidentin, Sauli Niinistön Urheilupuistoksi. Ravintolan keittiömestarina toimii Tamás Kovács-Balogh, joka loihti meille kauniit ja todella maistuvat annokset. Saimme nauttia alkusalaateista, pääruoista, kahvista sekä jälkiruoasta todella hyvän asiakaspalvelun siivittämänä. Tunnelma oli kiireetön, iloinen ja nautiskeleva, annosten tullessa pöytiin lautastarjoiluna, joka tuo ruokailuun aina luksusta. 

Lämmin kiitos Tamás ja Riikka, sekä muut meitä upeasti palvelleet työntekijät – tänne tulemme vielä uudelleen ♥

Jatkoimme matkaa kohti sivuraidetta, johon matkan nimi viittasi. Pääsimme nimittäin tutustumaan Salon Taidemuseoon, Veturitalliin ja siellä oleviin näyttelyihin. Taidemuseo toimii vanhassa, yli 100-vuotiaassa veturitallissa, joka on käynyt historiansa aikana läpi useita laajennusvaiheita. Veturitallin vanhin osa rakennettiin rautatiearkkitehti Knut Nylanderin piirustusten mukaan vuosina 1898–1899. Monet yksityiskohdat muistuttavat edelleen rakennuksen aiemmista toiminnoista. Rakennus on siis jo itsessään näkemisen arvoinen ja sen muuttaminen taidemuseoksi on ollut todella hieno kulttuuriteko.

Tutustuimme ensin Galleria Sivuraiteen Anna Tahkolan – Maailman alkuperä -näyttelyyn. Suurikokoiset lyijykynäpiirustukset ovat syntyneet taiteilijan tutkittua saaristomaisemaa esimerkiksi Ahvenanmaan Källskärissä ja muualla ulkosaaristossa. Tämä näyttely linkittyi mukavasti elokuussa tekemäämme Ahvenanmaan kulttuurimatkaan, josta voit lukea täältä. Näyttely oli siitä poikkeuksellinen, että esillä oli teos, johon sai myös kävijänä koskea, osallistuen. 

Osallistuimme ainutlaatuiselle Walking Bass -kierrokselle (osa SaloJazz festivaalia), jossa yhdistyi paikalla olleen kuvanveistäjä Jukka Lehtisen – Olipa kerran -näyttely  ja muusikko Ahti Lassilan kontrabassolla improvisoitu musiikki, Lehtisen satuteosten ympärillä. Näyttelyn vaikuttavat teokset ja akustisen kontrabasson äänimaailma sulautuivat yhteen, luoden meille katsojille uudenlaisen, moniuloitteisen kokemuksen. 

Matkallamme oli jäljellä vielä yksi kohde: Kärrin rustholli, Perttelissä. Tilan emäntä ja kuvataiteilija Sofia Maleike-Ruohola kertoi meille tilan mielenkiintoisesta ja pitkästä historiasta sekä syksyllä 2023 löytyneestä kalmistosta, jonka yksi haudoista on tutkittu, tähän mennessä. Arkeologisen kaivauksen löytöinä oli mm. miekka, helavyö ja puukko. Löydön pohjalta on valmistunut Perttelin risti -korusarja (korvakorut ja riipus), joita voi ostaa rusthollin kahvila-galleriasta, sen aukioloaikoina. Kahvila-galleria toimii kauniin ratsutilan vanhassa väentuvassa.

Sofia kertoi meille kahvin lomassa myös omasta taiteestaan ja saimme tutustua rusthollin päärakennuksesta kirjoitettuihin sekä upeasti kuvitettuihin artikkeleihin. 

Matkapäivämme oli pitkä, mutta nautinnollinen, eikä vähiten upean sään ansiosta. Suurimman kiitoksen onnistuneesta päivästä saavat kuitenkin yllätysmatkaan osallistuneet henkilöt ♥ sekä tietenkin elämyksiä tarjonneet kohteet sekä palveluiden tuottajat – kaunis kiitos kaikille mukana olleille ♥

Lähteinä käytetty kohteiden verkkosivuja.

Kotimatkalla huomasimme olevamme itsekin runoilijoita, sillä kirjoitimme yhteisrunon, josta alla pieni ote:

Jos olisin taideteos

Olisin esillä luonnossa, tuulenvire muusikkonani

kaukana kalmistosta, lähellä merta

Olisin iso violetti väriläiskä valkoisella seinällä

kontrabasso olisin ja kauniita säveliä soittaisin

Olisinko tuulen tuoma vai viiman viemä

vai kosken kuohu

Minut olisi muotoiltu luonnonsavesta, poltettu kestäväksi

olisin auringossa paistatteleva patsas

Minä olisin taulu taivaalla

olisin puussa laulava lintu

Iltaa kohti päivä kulkee

uusia muistoja sydän sisälle sulkee

Pääsin sivuraiteille – juurilleni